Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi päihteidenkäytöstä, ota asia puheeksi läheisesi tai asiantuntijan kanssa.
Keskustelu ja huolien kertominen helpottaa oloa. Se myös auttaa selkiyttämään tilannetta ja saamaan apua. Läheisten tuki on tärkeä, mutta se ei korvaa ammattiapua.
Myös vertaisryhmistä on mahdollista saada tukea. Vertaistuki tarkoittaa sitä, että voi jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Luottamuksellinen keskustelu muiden kanssa voi helpottaa oloa ja auttaa löytämään voimavaroja ja uutta sisältöä elämään.
Kunnat huolehtivat asukkaidensa päihdepalveluista. Myös monet järjestöt ja seurakunta järjestävät vertaistukiryhmiä. Oman kunnan päihdepalveluista saa tietoa esimerkiksi terveysasemalta tai sosiaalitoimistoista, joiden työhön kuuluu muun muassa neuvonta ja ohjaus eri päihdehuollon palveluihin.
Päihdeongelmiin saa apua muun muassa seuraavista paikoista:
Terveysasemat
> terveydenhoitaja, terveyskeskuslääkäri, päihdetyöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja
Vanhuspalvelut
> palvelukeskukset ja esimerkiksi Pilke-porukat
> sosiaali-ja lähityön sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaaja
Kotihoito
> palvelutarpeen arvio
Psykiatrian poliklinikat/ Mielenterveystoimistot
> hoito-ja palvelutarpeen arvio
Päihdehoitopaikat / Päihdepoliklinikat / A-klinikat
> sosiaaliterapeutti, päihdelääkäri, sosiaaliohjaaja, sairaanhoitaja, päihdeterapeutti
Seurakuntien diakoniatyö
> diakoniatyöntekijä
Yksityiset lääkäriasemat
> tarjoavat maksullisia palveluita
Vapaaehtoisten oma-apuryhmät
> kuten AA , Al-Anon ja A-kilta
Lähde: Eriksson & Avellan (2015) Ikääntyminen ja päihteet -opas, Sininauhaliitto ry